Lauluista

Birgittalaissääntökunta (Ordo Sanctissimi Salvatoris, Kaikkein pyhimmän Vapahtajan sääntökunta) oli keskiajan merkityksellisimpiä luostarisääntökuntia. Birgittalaisluostareita oli pohjoismaitten ja Baltian lisäksi Saksassa, Puolassa, Italiassa, Alankomaissa ja Englannissa.[1]

Hetkipalveluksen lähtökohta, Sermo angelicus eli Enkelisaarna päivittäisine aihepiireineen, antoi alkusysäyksen hetkipalveluksen aivan uudenlaiselle laulujen kokonaisuudelle, johon luotiin myös uusia tekstejä ja sävelmiä. Keskiajan musiikillista perintöä ajatellen Cantus sororum onkin aivan erityisessä arvossa. Se koostuu osittain musiikista, joka esiintyy vain tässä hetkipalveluksessa, ja eroaa siten useimmista muista liturgioista, joissa ammennettiin enimmäkseen yhteisestä, yleisestä kulttuuriperinnöstä. 

Vaikka nunnien Maria-officium Jumalanäidin kunniaksi on kohotettu birgittalaisluostarissa pääosaan, on Cantus sororum selkeästi kristologinen. Mariaanisten teemojen rinnalla pysyy kaiken aikaa Kristus, Jumalan Poika ja ihmiskunnan lunastaja tai pelastaja.[2]

Keskiaikaiset käsikirjoitukset, fragmentit ja erilaiset kirjoitukset ovat pitkään olleet birgittalaisen hetkipalveluksen ja sen laulujen tutkimuksen aiheena. Tutkijat ovat tulkinneet hetkipalvelusta ja pyrkineet analysoimaan, jaottelemaan ja luokittelemaan materiaalia monin tavoin sekä selvittämään, mitkä Cantus sororumin sävelmät ja tekstit ovat sille ominaisia, ja korostamaan juuri niitä. Runous sekä teksteihin ja musiikkiin punottu symboliikka tarjoavat kiinnostuneille ehtymättömän lähteen.

Jo 1500-luvulla käänsi piispa Nikolaus Ragvaldsson hetkipalveluksen ruotsiksi, jotta teologisia kouluja käymättömät Vadstenan nunnat voisivat ymmärtää tekstit. Hän lisäsi Neitsyt Marian yrttitarhaksi (Jomffru Maria Yrtegardher) nimeämäänsä teokseen jokaista hetkipalveluksen osaa selventäviä kommentteja tarkoituksenaan tehdä päivittäin laulettavan liturgian sisällöstä ymmärrettävämpää.[3]

Kiinnostavaa luettavaa on myös mm. Tryggve Lundénin Birgitan hetkipalvelusta käsittelevän teoksen ensimmäisen osan johdanto, jossa hän analysoi Cantus sororumin kunkin viikonpäivän palvelukset.

Näitä vanhoja sävelmiä laulaessa ne voivat tuntua tutuilta, ikään kuin niitä olisi kuullut tai laulanut ennenkin. Monet melodiat tai katkelmat muistuttavat toisiaan, ja useat ovatkin tosiaan identtisiä, mikä johtuu siitä että ne ovat peräisin nk. gregoriaanisesta sävelmävarannosta.

Keskiaikana ajateltiin eri lailla kuin nykyään. Hyvä sävelmä otettiin herkästi uuteen käyttöön; mitä nykyään kutsuttaisiin plagioinniksi, eli jos käyttää jonkun muun luomaa melodiaa kuin omaansa, pidettiin silloin kunnianosoituksena alkuperäissävelmälle.[4] Sävelmiä koottiin olemassaolevista katkelmista, ja silloin tällöin luotiin uuttakin materiaalia. Tekstejä saattoi vaihtaa ja käyttää niihin samaa melodiaa, tai toisinpäin. Myös Cantus sororumissa on samaa sävelmää tai katkelmaa saatettu käyttää useassa kohtaa.

Säveltäminen tarkoittaa uuden musiikin luomista. Sitävastoin sana componere, joka on monessa kielessä säveltää-sanan taustalla, viittaa keskiajalla aivan muuhun. Sjögrenin sanakirja vuodelta 1832 valaisee, että sanan jälkiosa pono merkitsee asettamista, ja compono on yhteen asettamista, kokoonpanemista, järjestykseen laittamista. Compositus tarkoittaa ”hyvin koottu”.

Siis juuri Petrus Skänningeläinen kokosi Birgitan kanssa uuden liturgian, mutta uusien tekstien kirjoittamisen lisäksi hän myös loi aivan uusia sävelmiä hetkipalvelukseen. Adaptio on sitä, että olemassa olevaa melodiaa hyödynnetään uuteen tekstiin. Centonisatio tarkoittaa, että sävelmän tai tekstin osista tai kokonaisista fraaseista kootaan uusi kokonaisuus.[5] Sanakirja selittää sanan cento näin sanoin: tilkkutäkki, viltti, ryijy, täkki, osista koottu kirjoitus.

Hymnit kuuluvat ruotsalaisen musiikin historian vanhimpiin sävelmiin ja ne lauletaan yksiäänisesti. [6] Hetkipalveluksen gregoriaaniset melodiat olivat vakiintuneet jo 1000-luvulla suullisesti välityksi kokonaisuudeksi.

Ruotsalaisen virsikirjan vanhin virsi Världens frälsare kom här on alunperin gregoriaaninen hymni Veni Redemptor gentium, jonka teksti lienee Ambrosiuksen (n. 380) laatima.

Cantus sororumissa on erinomainen esimerkki soveltamisesta, samalla melodialla hymni Virgo Deum lætificans tiistain vesperissä. Hymni kertoo Marian syntymästä Kristuksen syntymän asemesta, sillä tiistain aihepiirinä on profeettojen ja patriarkkojen riemu tästä tapahtumasta.

Usein yhtä ja samaa hymnisävelmää käytetään moneen eri tekstiin. Eräs esimerkki tästä on sunnuntain (Dominica) matutinum- ja prima-hymnit: O Trinitatis gloria ja O veneranda Trinitas. Myös laudes-hymnissä on sama sävelmä. Sanoitukset ovat uusia, laadittu sopimaan päivän teemaan pitäen myös mielessä niiden paikan hetkipalveluksessa.

Tiistain (feria tertia) matutinumin, laudesin ja priman hymnit (Veni Creator Spiritus) lauletaan myös keskenään samalla sävelellä (mm. Ad cenam agni), joka kuuluu pääsiäispäivää seuraavalle viikolle ja muihinkin juhlapyhiin.

Todennäköisesti Petrus valitsi sävelmiä, jotka liittyvät juuri tiettyihin kirkkovuoden päiviin sen mukaan, mihin kohtaan sisarten liturgiaa hymni tuli.[7] Moni hymni on myös otettu mukaan kokonaisena, kuten esim. Gaude visceribus mater in intimis, joka on suurten Maria-juhlapäivien ohjelmistoa.

Antifoni kehystää psalmia (tai psalmeja), johon se liittyy.

Vanhimmat antifonitekstit ovat useimmiten Raamatusta, esim. yksi rivi itse psalmista. Myöhemmin saatettiin kirjoittaa uusia tekstejä, kuten Cantus sororumissa. Ylipäänsä antifonin tehtävä on valottaa päivän liturgista aihepiiriä.

Antifonit, joiden voidaan olettaa olevan suurimmassa määrin maisteri Petrus Skänningeläisen käsialaa, eroavat yleisistä gregoriaanisista antifoneista sekä tekstin että musiikin mielessä, ne ovat nimittäin paitsi pitempiä ja ambitukseltaan laajempia, myös niiden sävelkieli on myöhäiskeskiaikainen.

Kauniit antifonit Sis tu æterne ja Gaude æternaliter kuuluvat pisimpiin. Molemmat liittyvät canticum-tekstiin – Sakariaan kiitosvirteen ja Marian kiitosvirteen.

Laulun Angeli, Archangeli alkuosa on peräisin gregoriaanisesta repertuaarista (sanoitus eroaa), kun taas loppuosa jatkuu eri tavalla ja muistuttaa myös muita birgittalaisia antifoneja.[8]

Todennäköisimmin täysin alkuperäisinä sekä sävelen että tekstin puolesta nostaa Servatius esiin laulut Iam lætaris Domina sekä Maria, Maria, molemmat lauantain vesperistä.

Sivustolla on 13 antifonia, joista ruotsinkieliset versiot on yleis-gregoriaanisiin melodioihin kuuluvista suurista Maria-antifoneista Ave Regina cœlorum ave, Ave Regina cœlorum Mater ja O florens rosa. Näitä ei lauleta psalmin yhteydessä vaan itsenäisinä lauluinaan, usein vesperin tai kompletorion lopuksi.

Suuret responsoriot toimivat vastausmusiikkina Birgittan ilmestyksen Enkelisaarnasta valituille lukukappaleille, lectiones. Ne ovat luonteelta pitkiä ja melismaattisia, eli hyvin koristeellisia.[9]

Matutinumissa eli varhaisaamun rukoushetkessä ennen auringonnousua, luetaan kolme lukukappaletta, joista jokaista seuraa suuri responsorio. Lukukappaleiden on tarkoitus johdattaa nunnat päivän aihepiiriin, ja responsorioden avulla tekstin sisältö sai vielä syvällisemmän kokonaismerkityksen.[10]

Tämä Cantus sororumin joka päivä ja kirkkovuoden kulusta riippumatta yhtä laajana toistuva lukukappaleiden ja suurten responsorioiden kokonaisuus erityisine sisältöineen oli ainutlaatuista birgittalaissisarten liturgiassa.[11]

Tälle sivustolle olemme valinneet viisi suurta responsoriota, joista ensimmäinen, Summæ Trinitati, on yleisohjelmistoon kuuluvat klassikko. Speculum Virginum (Neitseitten kuvastin, hengellinen kirjoitus 1000-luvulta) kuvaa Marian olleen Jumalan ajatuksissa kaikkein täydellisin olento jo ennen syntymäänsä maailmaan. Birgitta kehitteli tätä aihetta ensimmäisessä lukukappaleessa.[12]

Kaksi seuraavaakin sunnuntain matutinumin responsoriota on mukana. Katkelma toisesta lukukappaleesta: ”… mutta eniten häntä (Jumalaa) ilahdutti, miten sinun rakastava lempeytesi ja hyvyytesi voikaan olla niin laajaa, että loppumaton Jumala, jonka suuruutta ei voi mitata, piti arvollisena ottaa asumukseksensa sinun (Marian) siunatun kohtusi.”[13]

Muut sivuston responsoriot ovat varsin todennäköisesti Petrus Skänningeläisen tuotantoa – tämä Hilkka-Liisa Vuoren väitöskirjan Neitsyt Marian yrttitarhassa – Birgittalaissisarten matutinumin suuret responsoriot mukaan.

Maanantain toinen suuri responsorio, Benedicta terra, heijastelee toisen lukukappaleen Mariaa:

• [1], [2], [8] Servatius 1990, 19, 145-146, 144
• [3], [13], [14] Lundén 1976a, L-LII, 11, 69
• [4]–[7] Nilsson 1991, 95, 94, 91, 102
• [9]–[12] Vuori 2011, 20, 151, 42, 155

• Lundén, T. (1976). Den heliga Birgitta och den helige Petrus av Skänninge
  Officium parvum beate Marie Virginis. Vår Frus tidegärd I–II. Acta Universitatis Upsaliensis, Studia Historico-Ecclesiastica Upsaliensia 27–28.
• Nilsson, A-M. (1991). On liturgical hymn melodies in Sweden during the middle ages. Göteborg: Musikvetenskapliga institutionen.
• Servatius, V. (1990). Cantus sororum. Musik- und liturgiegeschichtliche Studien zu den Antiphonen des birgittinischen Eigenrepertoires. Acta Universitatis Upsaliensis. Studia musicologica Upsaliensia. Nova series 12.
• Vuori, Hilkka-Liisa 2011. Neitsyt Marian yrttitarhassa – Birgittalaissisarten matutinumin suuret responsoriot. Studia Musica 47, Helsinki: Sibelius-Akatemia.