Taustaa

Täytettyään 40 vuotta Birgitta alkoi nähdä yhä enemmän ilmestyksiä ja puolison kuoltua hän omisti itsensä kokonaan ”Kristuksen morsiameksi”. Näyt, joissa sekä Kristus että Maria puhuivat juuri hänelle, innoittivat Birgitan perustamaan uuden luostarisääntökunnan. Hän moitti aiempia sääntökuntia siitä, että ne olivat vain miehiä varten, sillä hänen mielestään naisten kuului saada uusi, oma säännöstönsä.[1]

Saadakseen paavin hyväksynnän uudelle luostarisäännöstölleen hän lähti pyhiinvaellusmatkalle Roomaan v. 1349. Petrus Olovsson (Petrus Skänningeläinen, hänen rippi-isänsä) seurasi mukana, ja Marian rukoushetkien arvellaan syntyneen vuosina 1352–1354. Se perustui Pieniin rukoushetkiin autuaalle Neitsyt Marialle, lisäyksenä niihin ja toimitettavaksi ennen suuria rukoushetkiä. Birgitta ja Petrus loivat läheisessä yhteistyössä Cantus sororumin – ”sisarten laulut”.

Tärkeimpiin Birgitan kirjoituksiin kuuluu Enkelisaarna, jossa hän on kirjannut, mitä Kristuksen lähettämä enkeli hänelle saneli. Näitä kahtakymmentäyhtä Petruksen latinaksi kääntämää lukukappaletta resitoitiin aamuyön matutinum-palveluksissa ja niissä oli seitsemän aihetta, yksi joka viikonpäivälle. Ne olivat Petruksen lähtökohtana hänen laatiessaan uusia hetkipalveluksia.[2]

Petrus oli oppineempi mitä liturgiaan tulee ja nautti Birgitan luottamusta. Petrus sovitti tekstejä olemassaoleviin sävelmiin (esim. hymneihin), sävelsi omia melodioitaan (mm. responsorioita ja antifoneja), ja yhdessä he kehittivät uuden, kaksoisluostarin nunnille tarkoitetun Maria-liturgian.

Toisin kuin oli ollut tapana, nunnien rukoushetkeä tuli viettää munkkien rukousjumalanpalveluksen jälkeen juhlavasti, ”solemniter”, vahakynttilöiden ja suitsutuksen kera. Nunnien tärkeimpiä tehtäviä oli laulaa Jumalan kunniaksi. Birgitan toive oli, että hänen luostarissaan soisi katkeamaton ylistyslaulu, joka muistuttaisi enkelien päättymätöntä liturgiaa taivaallisen valtaistuimen äärellä.

Erityisaseman nunnien liturgiassa sai Neitsyt Maria, jonka esimerkkiä nunnien tulisi noudattaa elämässään. Birgittalaiset hetkipalvelukset ovat Maria-keskisiä, ja niissä tutkitaan Marian suhdetta kaikkeen pelastushistorian näkökulmasta.[4]

• [1] Salmesvuori  2012, 35‒36.
• [2] Vuori 2012, 118‒120.
• [3] Heliga Birgitta. Extravagantes 114. Kts. Vuori 2011, 45.
• [4] Vuori, 2012, 105‒133. Vuori 2011.
• [5] Lundén, Tryggve Lundén 1976a, XXXVII.

• Salmesvuori, Päivi 2012.  Birgitta – från adelsjungfru till kosmopolit. Heliga Birgitta – Europas skyddshelgon, Päivi Setälä & Eva Ahl-Waris (toim.). Alkup. Pyhä Birgitta – Euroopan suojeluspyhimys, Otava 2003, Tukholma: Societas Sanctae Birgittae.
• Vuori, Hilkka-Liisa 2011. Neitsyt Marian yrttitarhassa – Birgittalaissisarten matutinumin suuret responsoriot. Studia Musica 47, Helsinki: Sibelius-Akatemia. <https://helda.helsinki.fi/handle/10138/302480>
• Vuori, Hilkka-Liisa 2012. Det sjungande klostret. Heliga Birgitta – Europas skyddshelgon, Päivi Setälä & Eva Ahl-Waris (toim.). Alkup. Pyhä Birgitta – Euroopan suojeluspyhimys, Otava 2003, Tukholma: Societas Sanctae Birgittae.
• Lundén, Tryggve 1976a. Den heliga Birgitta och den helige Petrus av Skänninge: Officium parvum beate Marie Virginis. Vår Frus tidegärd I. Acta Universitatis Upsaliensis, Studia Historico-Ecclesiastica Upsaliensia 27–28.
• Lundén, Tryggve 1976b. Den heliga Birgitta och den helige Petrus av Skänninge: Officium parvum beate Marie Virginis. Vår Frus tidegärd II. Acta Universitatis Upsaliensis, Studia Historico-Ecclesiastica Upsaliensia 27–28.